Riukuaidan uusiminen

Kouvolan kaupungin Elimäen taajamassa sijaitsee Elimäen kotiseutumuseo. Museon alueelle on siirretty 60-luvulta alkaen seitsemän rakennusta eri puolilta Elimäkeä. Yhdessä ne kertovat Elimäen 1800-luvun historiasta. Museon kylämäisessä miljöössä on lisäksi tuparakennus, kaksi aittaa, savusauna, sepän paja alkuperäisine työvälineineen sekä kauppamakasiini ja riihi hevoskiertoineen. Pihapiirissä on myös valtatie 6:lle näkyvä tuulimylly.Pihapiirin ja paikallistien rajaan on tehty riukuaita, joka on paikallistien lähei syyden ja mm. talvisin kovan rasituksen alainen lumenaurauksen takia.

Aitoja käytettiin alun perin suojaamaan viljeltyjä aloja eläimiltä. Elimäen museon aita on rajannut pihapiiriä ja muistuttanut käytännöllisestä tavasta suojella ja rajata piha-aluetta. Kuten aikoinaan, riukuaita on tehty paikallisista tarveaineista ja on uusittava ajan saatossa.

”Riukuaita, puuaita, puinen viisto-, piste- tai pistoaita eli aidasaita tai särentöaita on perinteinen suomalainen ja pohjoiseurooppalainen maaseudulla käytetty aita. Se tehdään vierekkäin pystyyn asetetuista seiväspareista, niiden varaan viistoon asetetuista riu’uista sekä seipäitä yhteen sitovista vitsaksista. Aitaan kuuluvat myös erilaiset portit ja veräjät. Aitaa voidaan tukea muutaman seiväsparin välein niin sanotuilla varokkailla eli vinoilla, jotka ovat sitä vasten tulevia mutta aidanseipäitä lyhyempiä vinotukia.” Lähde: Riukuaita – Wikipedia

Kotiseutumuseon rakennusten ylläpito sekä museotoiminnan harjoittaminen siirtyi vuonna 2016 tehdyn sopimuksen perusteella Kouvolan kaupungilta Elimäen Kotiseutumuseon Kannatusyhdistys ry:lle. Vuonna 2019 yhdistys päätti kunnostaa museon eri rakennelmia. Rakennelmia on pidetty yllä vuosien saatossa, mutta tarvittavat korjaustoimenpiteet ovat olleet maltillisia.

Korjaushankkeen tavoitteeksi asetettiin samalla myös paikallisten yhteisöjen sekä yksittäisten henkilöiden osaamisen lisääminen perinteisten puurakenteiden ylläpitämisessä mahdollisimman konkreettisin sekä yksinkertaisin menetelmin. Hankkeen nimeksi päätettiin ”200 Vuotta Rakentamista Elimäellä”. Hankkeen rahoittamiseksi haettiin ja saatiin rahoitus Euroopan maaseuturahastosta. Rahoituksen välitti Pohjois-Kymen Kasvu ry. Rahoituksen laskennallinen työosuus hoidettiin talkootyönä. Sekä rahalliset kustannukset että talkootyö arvioitiin kaikkien museoalueen rakennelmille, ja mm. aidan osalle, erittelemättä niitä eri rakennelmille. Tarveaineita ja työtä kohdennettiin kohteille mahdollisimman kokonaistehokkaasti.

Koronapandemia siirsi kokoontumisrajoitusten takia aiottuja korjauksia vuodesta 2020 vuoteen 2024.Hankkeen muut kohteet saatiin valmiiksi vuonna 2022. Riukuaidan osalta todettiin pystyseiväsparien, myöhemmin tolpat, pääosin maatuneen, joten aita katsottiin parhaaksi rakentaa kokonaan uudelleen. Aidan rakentaminen suunnitelmineen toteutettiin 2022-2023. Riukuaidan uudelleenrakentaminen päättää hankkeen, jonka tavoitteet saavutettiin täysimääräisesti.

Hankinnat

Riukuaidan tekoon arvioitiin tarvittavan n. 700 jm sopivaa ja tasapaksuista kuusi- tai mäntyriukua. Kyselyjen perusteella ei riukuja saatu v.2022 tarpeeksi. Etsintä tuotti tulosta seuraavana vuonna, jolloin Mustilan kartanolta ja Saarelan tilalta saatiin osin lahjoituksina ja ostettuna tarvittava määrä puutavaraa.

Riuku- ja tolppapuut kaadettiin kasvavasta metsästä harvennusotantana huomioiden metsän kasvu. Menetelmä edellytti runsasta käsi- ja jalkatyötä. Riuku- ja tolppapuut kaadettiin ja karsittiin paikalla moottorisahalla. Riuku- ja tolppapuut koottiin jalkatyönä paikkaan, josta niput voitiin siirtää konevoimin tarveaineiden työstöpaikkaan.

Riuku- ja tolppapuiden kaato on hyvä tehdä kovan maan aikana kuitenkin huomioiden hangen paksuus. Työskentely paksussa hangessa on raskasta ja kannot jäävät helposti liian pitkiksi.

Valmistelut

Puut aisattiin osin kaatopaikalla ja osin työstöpaikalla. Aisaamisessa puun kuori poistetaan puuta myöten vähintään kahdelta sivulta. Työstöpaikaksi kannattaa valita muu kuin aidan rakennuspaikka, koska puista tulee melkoisesti työstöjäämää. Työstöpaikkaa valittaessa on huomioitava riukupuiden määrä sekä se, että niiden työstön eri vaiheille on riittävästi tilaa.

Aitaan tarvittavia puita käsiteltiin perinteisin menetelmin, kuten esim. käsin aisaamalla. Puiden käsittelyssä huomioitiin myös nykyaikaiset mahdollisuudet helpottamaan työtä. Tolpat teroitettiin polttomoottorisahalla. Riittävän tehokkaalla sähkösahallakin tämä työvaihe onnistuu hyvin. Sähkösaha on jopa miellyttävämpi, koska pienellä alueella on enemmän ihmisiä. Juttelukin onnistuu.

Tolppien kestävyyteen vaikuttaa oleellisesti, kuinka maahan tuleva osuus käsitellään. Perinteisesti tolppien päät on hiilletty eli poltettu. Siten saadaan pelkkää puupintaa kestävämpi suoja lahoamista vastaan. Kohdeaidan tolppien päiden hiillostamisesta jouduttiin luopumaan talkoolaisten vähäisen määrän johdosta ja koska aikataulu ei antanut periksi siirtää toteutusta. Aidan tolppien päät tervattiin. Tervaa käytettiin 40 litraa. Terva ohennettiin erittäin juoksevaksi.

Aidan rakentaminen

Aidan teko aloitettiin purkamalla lahonnut aita sekä niittämällä tulevan aidan kohdalta heinä. Niitetty alue helpottaa huomattavasti aidan raaka-aineiden jakelua sekä kulkua. Työvälineetkin löytyvät helpommin!
Tavoitteeksi asetettiin rakentaa perinteisen näköinen riukuaita, joka kestää myös läheisen paikallistien aurauksesta johtuvat rasitukset. Tämä tarkoitti aidan jättämistä perinteistä harvemmaksi, jotta lumikuorma ei kaataisi aitaa. Aidan ei myöskään tarvinnut estää kotieläinten pääsyä pois pihapiiristä.
Tavoitteena oli myös osoittaa aidalla, että riukuaidan rakentaminen voi olla myös yksinkertaista ja lopputuloksen olevan aidon riukuaidan näköinen. Siksi perinteiset vittakset korvattiin tavallisella rautalangalla. Vittakset ovat joko kuusen latvuksista tai kuusentaimista tehtyjä sidoksia, joilla riu’ut kiinnitetään tolppiin. Vittasten teko on suhteellisen työteliäs vaihe jo pelkästään tarvittavan määrän takia. Rautalanka toimii yhtä hyvin ja on nopea vaihtaa, jos esimerkiksi tolppia joutuu vaihtamaan.

Rautakanki, rautalanka, surrausveivi ja sivuleikkurit

Tolpat upotettiin maahan pareittain eli kaksi tolppaa rinnakkain rautakangella tehtyihin reikiin. Tolppien etäisyys toisistaan määräytyy niiden väliin tulevan riu’un paksuudesta. Tolppapareja etäisyys toisistaan puolestaan riippuu riukujen pituudesta. Riukujen olisi hyvä yltää kolmelle tolppaparille. Kukin riuku pujotetaan tolppaparin väliin sopivalle korkeudelle sidotun rautalangan varaan. Alimman riu’un latvapäähän voi laittaa kiven maakosketuksen välttämiseksi, jos riuku jää tolppaparien välille. Tässä vaiheessa on valittava kuinka päin riu’ut tulevat. Perinteisesti paksumpi eli tyvipää tulee alaspäin. Tässä tapauksessa tavoiteltiin näyttävyyttä ja paksumpi pää tuli ylös. Valitut riu’utkin olivat ohuempia. Kun alin riuku on paikoillaan, laitetaan seuraavat rautalankasidokset sopivalle korkeudelle. Näiden päälle pujotetaan seuraava riuku. Riukujatkokset pyritään tekemään tolppaparien kohdalle, mutta siisti jatkos onnistuu kyllä tolppaparien välillekin. Riukuja voi lukita rautalangalla tarpeen mukaan kiertämällä lanka myös riu’un ympäri. Surrausveivi helpottaa suuresti siistien rautalankasidosten tekemisessä. Riukujen pujottamista helpottaa, jos tekijöitä on kaksittain. Näin työ sujuu jouhevasti. Aidan rakentamisessa on useita vaiheita ja kullekin tekijälle löytyy omansa.

Aidan korkeudeksi tavoiteltiin perinteistä, kylänvanhimman eli oltermannin sauvan pituutta. Oltermannin sauvalla mitattiin mm. aitojen korkeutta ja laillisen aidan korkeus oli seitsemän korttelia eli 103,6 cm.
Riukuaidan nerokkuuden huomaa työn edetessä. Muutamaa työvaihetta toistaen aitaa valmistuu tarvittava pituus. Raaka-aineilla eli riuku- ja tolppapuilla voi vaikuttaa tuleeko aidasta siro vai massiivisempi. Riukujen määrällä voi määritellä tuleeko aidasta ”estävä” vai ”näkö”aita. Riukuaita joka tapauksessa istuu maisemaan kuin maisemaan. Se myös patinoituu ajan olossa. Ja voihan sen tietysti käsitelläkin,Riukuaidan korjaus on helppoa. Tolpan ja riu’un voi vaihtaa milloin vain.


Teksti Jukka Ikonen